Päin helvettiä mennään ja monessa suhteessa. Esittelimme edellisessä kirjoituksessa varovaisen toiveikkaita näkymiä, mutta vastapainoksi riittää myös synkän taivaanrannan maalailijoita. Osa heistä tuntee asiansa ja sitten on esimerkiksi energiayhtiö St1 Oy:n puheenjohtaja Mika Anttonen.
Anttonen ”toivoo” HS Vision haastattelussaan, että ”löydetään tapa, jolla talous voi kasvaa samaan aikaan kun vähennetään päästöjä ja energiankulutusta”, mutta jatkaa, että ”mikään fakta ei tue sellaista tilannetta”. En tiedä, mihin faktoihin Anttonen viittaa, mutta faktoja vastakkaisen näkemyksen tueksi ja Anttosen iloksi kuitenkin löytyy esimerkiksi edellisestä blogistamme.
Anttonen selittää Euroopan tähänastiset päästövähennykset sillä, että suuri osa tuotannosta on siirretty rajojen ulkopuolelle. Tämä väite on vähintäänkin harhaanjohtava, kuten näemme alla olevasta kuvaajasta, jossa esitellään Euroopan maiden fossiilisista polttoaineista ja teollisuudesta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen, kulutusperusteisten eli rajojen ulkopuolelle siirretyn tuotannon hiilidioksidipäästöjen ja talouskasvun suhdetta.
Anttonen peräänkuuluttaa ”realistista aikataulua” ja esittää, etteivät maailman päästövähennystavoitteet ”kohtaa realiteetteja”, mutta ei esitä realisminsa tueksi näyttöä. Jätän Anttosen sanomiset toistaiseksi sikseen, mutta pyrin vastaamaan seuraavaan kysymykseen: miksi öljykaupalla rikastuvan energiayhtiön puheenjohtajan pessimismi ja harhaanjohtavat väitteet pääsevät mediassa usein läpi realismina?
Lannistava doomerismi
Amerikkalainen ilmastotutkija Michael E. Mann arvioi kirjassaan The New Climate War, että pessimistinen retoriikka on saanut pontta kirjoituksista, kuten David Wallace-Wellsin artikkelista ja kirjasta Asumiskelvoton maapallo, joissa tuomiopäivän kuvastoa vahvistetaan usein pahimmilla mahdollisilla uhkakuvilla. Hän kutsuu helvetillisiin näkymiin kiinnittymistä ja niistä pauhaamista ilmastodoomerismiksi.
Tähdennän heti alkuun, ettei tosiasioiden tunnustaminen ole mielestäni doomerismia. Meidän täytyy kohdata tunaroitu tilanne sellaisena kuin se on. Teemmepä mitä hyvänsä, piittaamattomuuden seuraukset ovat meille ja muunlajisille surullisia jo nyt ja lähitulevaisuudessa. Ilmastonmuutos tekee tuhojaan ja uutiset sään ääri-ilmiöistä ovat tutkijoiden mukaan vasta esinäytöstä tulevalle, joten kukapa maailmantuskailuun taipuvainen ei olisi joskus eksynyt aamuöisissä ajatuksissaan maailmanlopun fiilistelyihin. Myös erilaiset apokalyptiset pelit, elokuvat, sarjat ynnä muut ajankuvaa peilaavat teokset tarjoavat tähän kutkuttavaa mielikuvastoa. Eikä siinä, täytyyhän synkille aatoksille ja tunteille olla väylänsä purkautua.
Surumielisyydestä ja dystooppisesta taiteesta doomerismiin on kuitenkin matkaa. Urbaanin sanakirjan määritelmän mukaan termillä doomeri viitataan henkilöön, ”jonka mielestä ihmiskunta on tuhoon tuomittu, ja joka suhtautuu asiaan kylmän realistisesti”. Wikipedian mukaan termillä tarkoitetaan ihmistä, joka on ajautunut äärimmäisen pessimistisiin tai fatalistisiin ajatuksiin globaalien ympäristöongelmien edessä. Ympäristökriisi ei ole ainoa doomerismia lietsova teema, mutta on toki keskeisessä roolissa.
Doomerin käsite on myös vahvasti meemiytynyt. Know Your Meme -sivuston mukaan doomeri luonnehditaan meemeissä usein nuoreksi aikuiseksi, joka kärsii masennuksesta ja omaa synkän maailmankuvan. Meemi on ilmeisesti saanut alkunsa vuonna 2018 4chanissa, suositussa kuvalautayhteisössä, jossa doomerin hahmoon heijastetaan esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmia. Sittemmin meemiä on käytetty usein myös ympäristöongelmiin liittyvässä keskustelussa.
Mann esittelee kirjassaan myös pehmeän doomerin, joka on tarttunut valtavirran keskusteluihin hieman hillitymmällä tyylillään. Pehmeä doomeri ei aivan julista ihmisen kertakaikkista tuhoa lajina, mutta povaa, etteivät tiukatkaan päästövähennykset enää pelasta meitä katastrofilta. Jos varsinainen doomerismi on paasaamista pitkässä nahkatakissa, niin pehmeä doomerismi on sitä maltillisemmin Korn-paidassa.
Doomeri lannistaa, koska hän esittää ilmastonmuutoksen samanaikaisesti kiireellisiä toimia vaativana kriisinä ja valmiiksi hävittynä taisteluna. Doomeri yhdistää ilmastotoimia valmiiksi vastustavat niitä kannattaviin tappiomielialalla, sillä olemmehan tuhon tiellä katkeransuloisesti yhdessä. Siksi doomeri, kova tai pehmeä, on mitä mainioin apu hidastamaan ilmastotoimia, hyödyllinen niin populistipoliitikolle kuin öljypomollekin.
Tie toivottomuuteen
Ilmastonmuutoksen todellisuuden kiistämisestä tai siihen liittyvien uhkien vähättelystä ei olla vain hypätty liioitteluun, vaan samalla kasvatettu nälkää yhä toivottomammille skenaarioille. Vaikka ei itse uskoisi doomerismin pahimpiin uhkakuviin, saattaa perusteetonkin pessimismi kuulostaa yhä realistisemmalta sille otollisessa ilmapiirissä. Mann uumoilee, että ilmastodoomerismi on jo ohittanut ilmastodenialismin syynä toimettomuudelle.
Esseisti Rebecca Solnit näkee, etteivät myönteiset ilmastouutiset tapaa olla kovin mediaseksikkäitä, vaan suorastaan tylsiä. Ne kertovat usein energiasiirtymän pienistä askelista, uusista akkujen säilytysmateriaaleista tai lainsäädännöstä, eivätkä vedä puoleensa kovin suurta lukijakuntaa. Ne ovat väliraportteja, kun yleisö haluaa kuulla lopputuloksia tietääkseen, miten tarina päättyy. Nykylukija janoaa uutisiltaan tunteisiin vetoavaa kertomusmuotoa, mitä sosiaalisen median emotionaalisesta sisällöstä palkitsevat algoritmit osaltaan lietsovat.
Pahimmillaan mielen lukkiutuminen tuomiopäivään voi viedä lamauttavaan fatalismiin. Fatalismi on hanskojen heittämistä tiskiin. Se toimii joillekin käypänä syynä päästellä menemään huomisesta piittaamatta, sillä onhan peli jo menetetty ja Suomi hiilineutraaliustavoitteensa kanssa vain pieni maa palavassa maailmassa.
Solnit sanoo kunnioittavansa epätoivoa tunteena, mutta ei analyysina. Hän arvelee ihmisten uskovan, etteivät toiveikkuus ja suru voi asuttaa mieltä samanaikaisesti. Tämä on kuitenkin harhaanjohtava oletus, sillä olonsa voi tuntea täysin epätoivoiseksi olettamatta sen ennustavan lopputulosta.
Mitä tilalle?
Vaikka kallistun perusluonteeltani optimismiin päin, en ehdota ratkaisuksi vain myönteisiin kehityskulkuihin tuudittautumista äärisääilmiöiden keskellä. Tosiasiat on tunnustettava. Minkäänlaiseen ilmastonihilismiin ei kuitenkaan olisi nyt varaa, sillä vitkastelu millä tahansa verukkeella kasvattaa vahinkoa koko ajan.
Samanaikaisesti kehitysoptimistina ja -pessimistinä pidetty filosofi Georg Henrik von Wright löytää muutoksen hyväksymisestä tasapainopisteen toivottomuuden ja yltiöoptimismin välillä: ”Sellainen, joka oivaltaa maapallon olosuhteiden muuttumisen välttämättömyyden – ilman, että hän sen takia omaksuu jonkinlaisen utopian muutosten laadusta ja niiden siunauksellisuudesta – hänen ei tarvitse etsiä lohtua voimattomuuden optimismista eikä vaipua toivottomuuden pessimismiin”. Von Wright kirjoittaa pessimisminsä kattavan lähitulevaisuuden, mutta uskoo lopulta uudenlaisen yhteiskunnan välttämättömyyteen.
Filosofia mukaillen esimerkiksi teknologiauskoon lukittautuminen on mielestäni aivan yhtä laiskaa kuin ankea passiivisuus. Yksinomaan toiveikkuudella mässäilevä tsemppipuhe olisi luultavasti myös yhtä ärsyttävää kuin tuomiopäivästä saarnaaminen. Hieman lattean kuuloinen, mutta taatusti käyttökelpoinen asenteeni on, että juuri heikon tilanteen takia tavoitteista on pidettävä vain lujemmin kiinni ja toimiviksi havaitut keinot otettava reippaammin käyttöön. Meillä on olemassa ratkaisut ilmastokriisiin ja tiedämme mitä tehdä. Esteet ovat poliittisia.
Jatkan myöhemmin enemmän siitä, mitä ehdotan vastamyrkyksi doomerismille ja mikä mielestäni ohjaa kunnianhimoisempaan ympäristöpolitiikkaan.
Lassi Venäläinen, tiedottaja
Lähteet:
Niskakangas T. (2022). Kohtalonkysymysten ytimessä. HS. https://www.hs.fi/visio/art-2000009038421.html
Our World in Data (2024). Change in CO₂ emissions and GDP. https://ourworldindata.org/grapher/co2-emissions-and-gdp?country=SWE~GBR~FRA~DEU~OWID_EU27~FIN
Mann, M. E. (2021). The new climate war: The fight to take back our planet. PublicAffairs.
Urbaani Sanakirja (2011). Hakusana: doomeri. https://urbaanisanakirja.com/word/doomeri/
Wikipedia (2024). Doomer. https://en.wikipedia.org/wiki/Doomer#cite_note-2
Know Your Meme (2021). Doomer. https://knowyourmeme.com/memes/doomer
Solnit, R. (2023). We can’t afford to be climate doomers. The Guardian. https://www.theguardian.com/commentisfree/2023/jul/26/we-cant-afford-to-be-climate-doomers
Von Wright, G. H., Hannula, R., Aro, J., & Nyman, H. (1996). Ihminen kulttuurin murroksessa. Otava.
Regulaattorit ry 