Mediassa törmäämme päivittäin uutisiin ostovoiman heikentymisestä, luonnonkatastrofeista ja yhteiskunnallisista muutoksista. Nämä aiheet usein esiintyvät vieläpä saman uutislähetyksen aikana. Vaikka näiden aiheiden välillä on selviä yhteyksiä, käsitellään niitä silti hyvinkin erillisinä teemoina. Heikentyneen taloustilanteen seurauksena esimerkiksi rakennusalan ahdinko ja haasteet saavat paljon huomiota, mutta maltillisemman rakentamisen positiiviset ympäristövaikutukset jäävät varjoon. Median tapa käsitellä näitä aiheita heijastuu ihmisten maailmankuvaan ja kykyyn ymmärtää kokonaisuuksia. Siksi olisi tärkeää opettaa perinteisen medialukutaidon sijaan laajempaa järjestelmätasonlukutaitoa, joka auttaisi hahmottamaan laajempia yhteyksiä ja vaikutuksia.
Median ja kestävyystieteen väliseen suhteeseen syvennyttiin Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutti HELSUS:n ja Puistokatu 4:n yhteistyössä järjestämässä paneelikeskustelussa ”Media ja ekokriisi. Mistä puhutaan ja mitä jätetään sanomatta?”. Tilaisuuden panelisteina toimivat Helsingin sanomien talouden ja politiikan toimittaja Petja Pelli, Ykspilkkuviis Median kirjoittaja ja tutkija Marja Heinonen sekä Helsingin yliopistolla väitöskirjassaan kohtuusnäkökulmaa tutkiva Tina Nyfors ja kestävän talouden dosentti sekä elintarviketalouden yliopistolehtori Toni Ruuska. Paneelikeskustelun juonsivat tutkijatohtori Viola Hakkarainen sekä kestävyystieteen maisteri Sini Holopainen.
Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen keskellä median rooli korostuu entisestään. Median käsitellessä näitä ajankohtaisia aiheita, ovat vaikutukset yleiseen mielipiteeseen ja päätöksentekoon merkittävät. Tutkijat nostivat esille ja korostivat kohtuusnäkökulmaa, jossa kuluttamista on pakko kohtuullistaa, jotta voitaisiin päästä ekologisen ylärajan alapuolelle. Tällä hetkellä suomalaiset kuluttavatkin selvästi yli tuon rajan, ja siitä osoituksena tämän vuoden ylikulutuspäivää Suomessa vietettiin jo 12.4.. Tämä merkitsee, että tulemme kuluttamaan tänä vuonna luonnonvaroja kolme kertaa niin paljon, kuin meidän pitäisi. Suomalaisten kulutusmenot per henki ovat Suomen ympäristökeskuksen mukaan kasvaneet kuluvalla vuosisadalla koko ajan vuoden 2008 finanssikriisiä ja vuoden 2020 koronapandemiaa lukuunottamatta. Positiivista on, että suomalaisten kotitalouksien kulutusmenojen keskimääräinen hiilijalanjälki on pienentynyt merkittävästi samaan aikaan, mutta toisaalta suurin päästövähennyssektori on ollut asuminen ja energia. Tavaroiden osuus suomalaisen keskimääräisestä hiilijalanjäljestä on kasvanut kahdessakymmenessä vuodessa noin 6%. Vaikka suomalaiset ovat perinteisesti säästäväisiä ja valmiita kiristämään tarvittaessa vyötä, on ylikulutuskulttuuri juurtunut vahvasti yhteiskuntaamme. Vaikka pieniä ja hetkellisiä säästöjä ollaan valmiita tekemään, ylikulutukseen kannustavat tekijät ovat usein hyvin lähellä arkea, jolloin muutoksen aikaansaaminen vaatii mittavia ponnistuksia.
Median tapa käsitellä esimerkiksi yhteiskunnan yleistä taloustilannetta ja metsätaloutta nähdään usein lukijoiden toimesta neutraalina. Kuitenkin kun näitä suomalaisille tärkeitä aiheita lähdetäänkin haastamaan, keskustelun politisoituminen on helposti vaarana. Tämä aiheuttaa pelkoa niin tutkijoille kuin toimittajillekin, sillä leimautumista yritetään välttää. Erityisesti metsien osalta suomalaiset näkevät usein ensisijaisesti omat hyödyt. Joillekin metsä tuo taloudellista turvaa, toisille se on sijoituskohde ja tulojen lähde. Metsää ei kuitenkaan ole totuttu näkemään lajien ja luonnon köyhtymisen näkökulmasta. Lisäksi metsissä luonnon köyhtyminen näkyy ihmisille hitaammi kuin esimerkiksi vesistöissä. Tämä voi osaltaan vaikuttaa siihen, että huoli metsien tilasta ja biodiversiteetin heikkenemisestä ei ole yhtä voimakasta kuin vesistöjen tilan heikkenemisen yhteydessä, johon ollaan etenkin Saaristo-Suomessa vahvasti herätty.
Tutkijoiden rooli edellä mainitussa keskustelussa on merkittävä, mutta riskinä on, että tutkittu tieto jää vain tutkimusorganisaation sisälle. Vaikka avointa tutkimusta on korostettu viime vuosina voimakkaasti, on silti tunnistettava riski, jossa tutkijan on hankalaa tunnistaa oman tutkimuksena ”terävintä kärkeä” ja uutisarvoa. Samaan aikaan median edustajat eivät usein ole kiinnostuneita tai pysty käyttämään aikaansa uusien tutkimusartikkeleiden koluamiseen. Näin ollen vuoropuhelua tarvitaan molempiin suuntiin tutkijoiden ja toimittajien välillä, jotta uudet tutkimuslöydöt eivät jäisi vain pölyyntymään arkistoihin. Lisäksi on tärkeää, että tutkijat pyrkivät aktiivisesti viestimään tutkimuksensa tuloksista ja merkityksestä median suuntaan, mutta myös aktiivisesti ottamaan kantaa median esille nostamiin aiheisiin ja väitteisiin.
Ilmastouutisoinnissa on haasteensa negatiivisten näkökulmien esiin tuomisessa. Usein korostetaan tarvetta vähentää tai hillitä kulutusta tai muuttaa kulutustottumuksia, mikä saattaa herättää ihmisissä syyllisyyden tunteita ja epätoivoa siitä, mitä luopumisen jälkeen seuraa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kaikki kulutus ei ole haitallista. Palveluiden ja muiden immateriaalisten hyödykkeiden kuluttaminen ei vaikuta yhtä voimakkaasti ylikulutuksen mittariin, kuin esimerkiksi Temusta tilatut krääsät. Medialla ja tutkijoilla onkin mahdollisuus tuoda esille erilaisia vaihtoehtoja, jotka edistävät kestävää kehitystä ja hillitsevät ympäristökriisejä. Positiivisen kuvan välittäminen ja vaihtoehtojen tarjoaminen ovatkin avainasemassa tässä keskustelussa. Olennaista on kannustaa ihmisiä tekemään kestäviä valintoja ja viestinnässä tuoda paremmin esiin, miten kuluttaja voi vaikuttaa kriisiin ja toisaalta miten kriisi vaikuttaa kuluttajaan. Mediassa yksittäiselle kuluttajalle annetaan myös suurta painoarvoa, vaikka kuluttajan rooli itsessään on melko kapea.
Regulaattorit ry pyrkii myös omalla toiminnalla vastaamaan median ja tutkimuksen kohtaamiin haasteisiin. Tavoitteenamme on lisätä tietoisuutta ympäristön kantokyvyn rajoista ja välittää tietoa niin vaihtoehtoisista talousmalleista kuin kulutustottumusten muutoksistakin. Paneelikeskustelussakin esille noussut perinteisen median viestinnän tapojen vanhoillisuus nähdään meillä mahdollisuutena ja iskun paikkana. Mikäli haluat liittyä mukaan ja päästä vaikuttamaan muun muassa ekokriisin ratkaisutapoihin, yhdistyksessämme on aina tilaa uusille jäsenille. Kauttamme saat äänesi paremmin kuuluviin. Hae mukaan TÄSTÄ!
Patrik Kauppi, Regulaattorit ry:n sihteeri ja ympäristöalan väitöskirjatutkija
Regulaattorit ry 