Regulaattorit ry järjesti 21.5. Viikin Think Companylla kaikille avoimen Ympäristön tila! -tapahtuman, jossa kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja ympäristöpolitiikan, luonnon monimuotoisuuden, meriliikenteen sekä kiinteistöalan vastuullisuuden ajankohtaisista kysymyksistä. Ympäristöhaasteita tarkasteltiin illan aikana useista eri näkökulmista, taloustieteestä ja sääntelystä käytännön yritystoimintaan saakka.
Ympäristöverotus osana ympäristöpolitiikan työkalupakkia
Illan ensimmäisen puheenvuoron piti Suomen ympäristökeskuksessa työskentelevä ympäristötaloustieteilijä Sampo Pihlainen, joka on tullut monelle osallistujalle tutuksi opettaessaan ympäristötaloustiedettä Viikin kampuksella 2010-luvun lopulla. Pihlainen kertoi vaiheikkaasta urapolustaan tutkijaksi sekä nykyisen työnsä kiinnostavasta asemasta tutkimuksen ja poliittisen päätöksenteon rajapinnassa.
Esityksen aiheena oli ympäristöverotus ja ympäristölle haitalliset tuet. Pihlainen korosti, että ympäristöverotus on taloustieteessä yksi vahvimmin perustelluista verotuksen muodoista. Aiheuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti verotus ohjaa toimijoita kohti ympäristön kannalta kestävämpiä ratkaisuja. Samalla haittaverotus tuottaa valtiolle verotuloja ilman markkinoiden toiminnan häiriintymistä, koska sen tarkoituksena on korjata markkinoiden puutteita eikä vääristää kilpailua.
Enemmän verotuloja ja vähemmän ympäristöhaittoja – tätä ympäristöverotuksen perusajatusta on vaikea korostaa liikaa, kun valtion budjetti on alijäämäinen ja ympäristötoimien kunnianhimo tavoitteisiin nähden riittämätön.
Keskustelua herättivät myös ympäristölle haitallisten tukien määrittelyn epäselvyys sekä ympäristöpolitiikan oikeudenmukaisuuskysymykset. Pihlainen muistutti, ettei verotus ole aina paras tai riittävä ohjauskeino, mutta kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden saavuttaminen edellyttää joka tapauksessa toimivia kannustimia.
Voisiko maankäytön muutosmaksu hillitä luontokatoa?
Seuraavaksi ääneen pääsi Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Linda Pesu, joka syvensi Pihlaisen aihetta ja esitteli väitöskirjatutkimustaan maankäytön muutosmaksusta ja luontohaittamaksusta.
Pesu puhui aluksi siitä, kuinka uusiutuvan energian rakentaminen, kaupungistuminen ja muu maankäytön muutos vievät yhä enemmän tilaa esimerkiksi luontoarvokkailta metsiltä. Samalla biodiversiteettikato jää usein sääntelyssä ja päätöksenteossa ilmastokysymysten varjoon. Pesun ja muun ryhmän tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka tehokkaasti maankäytön muutosmaksu voisi ohjata hankkeita luontoarvokkaimpien alueiden ulkopuolelle säästäen näin luonnon monimuotoisuutta.
Pesu esitteli tutkimuksen mallinnusta, jossa alueille määritetään biodiversiteetti-indeksi, jonka avulla voidaan arvioida maankäytön muutosten vaikutuksia luontoarvoihin. Samalla mallissa huomioidaan maan markkina-arvo tonttikauppadatan perusteella.
Tulosten perusteella jo suhteellisen maltillisella maankäytön muutosmaksulla voitaisiin vähentää merkittävästi metsäkatoa. Samalla Pesu kuitenkin täsmensi, kuinka maksu toimii eri alueilla eri tavoin. Esimerkiksi kaupunkiseudulla tonttien hinta on huomattavasti maaseutua korkeampi, jolloin saman suuruisen maankäyttömaksun ohjausvaikutus ei välttämättä ole yhtä tehokas.
Meriliikenteen vihreä siirtymä ei saa unohtaa luontoa
Kolmannessa esityksessä väitöskirjatutkija Patrik Kauppi tarkasteli meriliikenteen ympäristövaikutuksia.
Meriliikenteen osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on merkittävä, ja päästöjen odotetaan kasvavan edelleen ilman uusia ratkaisuja. Kauppi muistutti kuitenkin, että ympäristöongelmia ei voida ratkaista tarkastelemalla ainoastaan ilmastopäästöjä.
Historiassa monet ympäristöteknologiat ovat vähentäneet yhtä haittaa aiheuttaen samalla kuitenkin toista. Esimerkiksi laivojen rikkipesurit ovat vähentäneet ilmaan päätyviä rikkipäästöjä, mutta samalla siirtäneet osan saastekuormasta mereen pesuvesien mukana. Myös uusien polttoaineiden käyttöönottoon liittyy omia ympäristöriskejään. Esimerkiksi nesteytetty maakaasu (LNG) voi aiheuttaa metaanivuotoja, kun taas ammoniakin käyttöön liittyy typen oksidipäästöjen riskejä.
Kaupin mukaan aidosti kestävä vihreä siirtymä edellyttääkin ilmasto- ja luontotavoitteiden tarkastelua samanaikaisesti, jotta ympäristöongelmia ei vain siirretä paikasta toiseen. Näin ollen teknologisia ratkaisuja tulee arvioida niiden koko elinkaaren ja kaikkien ympäristövaikutusten näkökulmasta.
Kauppi nosti ympäristöhaitoista esiin muun muassa vedenalaisen melun, joka voi aiheuttaa merieliöille käyttäytymishäiriöitä ja kuulovaurioita. Lisäksi laivaliikenne ja muut merialueiden käyttömuodot voivat aiheuttaa merkittävää haittaa ekologisille yhteyksille ja suojelualueille. Jälkikeskustelussa ihmeteltiinkin, miten vähän meriliikenteen ja mereen rakentamisen ympäristövaikutuksista kuitenkin puhutaan esimerkiksi melusaasteen ja biodiversiteetin osalta, vaikka maalla vastaavat aiheet ovat onneksi yhä enemmän esillä.
Kauppi esitteli muutamia keinoja, joilla meriliikenteen ympäristövaikutuksia voidaan vähentää. Ratkaisuvaihtoehtoina hän nosti esiin muun muassa alusten sähköistymisen, älykkään reitityksen sekä kansainvälisen sääntelyn kehittämisen. Erityisen tärkeässä asemassa ovat Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) puitteissa sovitut säännöt ja esimerkiksi MARPOL-yleissopimus, joiden kautta voidaan ohjata koko toimialaa kohti kestävämpiä toimintatapoja.
Eräs yleisöstä kiteytti kansainvälisen sopimisen tahdin hieman pessimistisesti: se, mikä Suomessa saadaan aikaan vuodessa, vie kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa helposti viisi vuotta.
Kiinteistöalan vastuullisuustyö
Illan viimeisen puheenvuoron piti kiinteistöalan vastuullisuusasiantuntija Oula Rinne, joka avasi vastuullisuuden merkitystä työssään.
Rakennettu ympäristö vaikuttaa merkittävästi sekä ilmastonmuutokseen että luonnon monimuotoisuuteen, koska energiankulutus, lämmitys, materiaalien käyttö ja maankäyttö ovat luonnonvarojen kulutukseltaan ja päästöiltään huomattavia. Jo sementin tuotanto yksinään aiheuttaa lähes kymmenesosan maailman kokonaishiilidioksidipäästöistä.
Vastuullisuustyön merkitys on kasvanut kiinteistöalalla nopeasti sekä sijoittajien, vuokralaisten että sääntelyn vaatimusten vuoksi. Rinne esitteli alan tunnetuimpia ympäristösertifiointijärjestelmiä, LEEDiä ja BREEAMia, joiden avulla kiinteistöjen ympäristötehokkuutta ja vastuullisuutta voidaan arvioida yhdenmukaisilla kriteereillä.
Sertifikaattien lisäksi Rinne esitteli CRREM-viitekehystä (Carbon Risk Real Estate Monitor), jonka avulla kiinteistöjen energiankulutusta ja päästökehitystä voidaan verrata Pariisin ilmastosopimuksen mukaisiin päästövähennyspolkuihin. Työkalu auttaa tunnistamaan kiinteistöjä, joiden päästökehitys uhkaa jäädä ilmastotavoitteista jälkeen ja joihin voi siten liittyä kasvavia taloudellisia riskejä tulevaisuudessa.
Lopussa Rinne nosti esiin energiatodistukset, joita on aiemmin pidetty lähinnä tylsänä velvoitteena. Energiatodistus on kuitenkin nykyään yksi tärkeimmistä yksittäisistä vastuullisuuden mittareista, koska se tarjoaa helposti vertailtavaa tietoa rakennusten energiatehokkuudesta.
Eräs yleisöstä tiedusteli, vähentääkö rahoitusta kestäviin kohteisiin ohjaava EU-taksonomia tarvetta erilaisille ”huuhaasertifikaateille”. Rinne arvioi, että EU-taksonomian rooli käy yhä merkittävämmäksi, mutta piti myös nykyisiä sertifikaatteja tärkeinä tiukempaa sääntelyä odoteltaessa.
Monipuolinen katsaus ympäristökysymysten nykytilaan
Illan puheenvuoroja yhdisti ajatus siitä, että ympäristöongelmien ratkaiseminen edellyttää monipuolista tarkastelua: ilmasto-, luonto- ja talousnäkökulmia ei voida käsitellä toisistaan irrallaan. Ilmastonmuutos lietsoo biodiversiteettikatoa ja haittojen hinnoittelulla voidaan torjua tehokkaasti molempia, mutta samalla esimerkiksi tulonjakovaikutusten oikeudenmukaisuus on tärkeä edellytys ohjauskeinojen hyväksyttävyydelle.
Tapahtuma keräsi paikalle ilahduttavan määrän osallistujia. Yleisö esitti esiintyjille runsaasti teräviä kysymyksiä, ja keskustelu jatkui tarjoilujen äärellä sulkemisaikaan asti.
Esitämme lämpimän kiitoksen kaikille puhujille ja osallistujille. Myönteinen kokemus kannustaa, ja seuraavaa Ympäristön tila! -iltamaa suunnitellaankin alustavasti jo syksylle 2026. Toivottavasti näemme silloin!
Teksti:
Lassi Venäläinen
Regulaattorit ry 